Ortopedinen osteopatia

Osteopatia

Osteopatia on hoitomenetelmä, jonka kehitettiin jo 1800-luvun puolivälin jälkeen. Se on jo varhain jakautunut useisiin koulukuntiin. Osteopatian syntyyn ovat vaikuttaneet amerikkalaiset lääkärit Andrew Taylor Still ja John Rtin Littlejohn.

Osteopatian tarkoituksena on tuki- ja liikuntaelimistön toimintakyvyn palauttaminen ja/ tai ylläpitäminen. Hyvin toimivan kehon luiden, niiden välisten nivelien, lihaksien, nivelsiteiden yms. toiminta on normaalia, sekä näitä; toimintoja palveleva hermotus, aineenvaihdunta sekä veren kulkeutuminen on esteetöntä

Osteopaatti pyrkii korjaamaan edellä mainituissa toiminnoissa ilmeneviä häiriötiloja. Ammatti- ihmisen apua tarvitaan arvioimaan myös niin sanottujen terveiden ihmisten tuki- ja liikuntaelimistön tasapainoa ja toimintaa. erityisen tuloksellista tämä on urheilijoille ja kasvuiässä oleville. Näin toimien voidaan havaita syntymässä olevat häiriötilat riittävän ajoissa ja ryhtyä niiden vaatimiin vastatoimiin.

Ortopedisen osteopatian tärkeimmät osa-alueet ovat asiakkaan tutkiminen ja testaaminen, hoidon tarpeen määrittely, manipulaatio eli nivel- ja nikamakäsittely, mobilisointi eli liikehoito sekä tekninen hieronta.



TESTAAMINEN JA HOIDON TARPEEN MÄÄRITTÄMINEN


Ortopediseksi osteopaatiksi valmistuneen tulee hallita useita satoja testejä, joita hän käyttää asiakkaan vaivan paikallistamiseksi sekä löydöksen syyn selvittämiseksi.


Näistä tärkeimpiä ovat motoriset testit eli liikeratojen sekä liikkeiden hallinnan testaaminen sekä provokatoriset testit, joilla häiriö pyritään tuomaan esille ärsykkeen avulla.

Muista testeissä mainittakoon neurologiset testit sekä palpaatio, jokea tarkoittaa ongelma-alueen tunnustelua.


Testien tehtävänä on vian löytämisen lisäksi niin sanottujen kontraindikaatioiden löytäminen. tällä tarkoitetaan sellaisten riskitekijöiden poissulkemista jotka ovat esteenä nikama- tai nivelkäsittelylle.

Ortopedisen osteopaatin koulutuksen saaneiden on tunnettava tarkasti oman ammattinsa mahdollisuudet ja rajoitukset asiakkaan hoidossa. jos testeissä tulee esille sellaisia häiriötiloja, joiden hoitaminen kuuluu lääkärille, asiakas ohjataan aina asianmukaiseen hoitoon.


Hoidon tarpeen määrittelyyn sekä edellä mainittujen riskitekijöiden toteamiseen ortopedinen osteopaatti käyttää myös apuna röntgenkuvia, joiden lukemiseen hän on saanut hyvän koulutuksen. Joskus asiakas joudutaan ohjaamaan ensin kuvattavaksi löydöksen varmistamiseksi.


Lopputulokseksi saatu hoitosuunnitelma perustuu siis yksinkertaisesti kehon anatomian, fysiologian ja patologian tuntemiseen. testaamiseen tai hoitotoimenpiteeseen ei näin ollen sisälly mitään yliluonnollisuutta tai salamyhkäisyyttä.

Testaaminen on ortopedisen osteopatian vahvin osaamisen alue, johon koulutuksessa panostetaan. näin varmistetaan asiakkaan turvallisuus ja hoidon onnistuminen.

Tutkimus


MANIPULAATIO


Manipulaatiolla tarkoitetaan käsittelyä, jolla vapautetaan nivel tai nikama toimimaan sille kuuluvalla tavalla ja liikelaajuudella. Nivelten normaali liike sekä staattisen, kireiden lihasten rentouttaminen on edellytyksenä liikkeiden suorittamisen lisäksi myös veren ja hermotuksen kulkeutumiselle kaikkiin kehon osiin ja elimiin.

Ihmisen kehon luut ja nikamat liittyvät toisiinsa nivelten välityksellä. Ortopedinen osteopaatti on erikoistunut erityyppisten nivelissä esiintyvien häiriötilojen hoitamiseen.


Nivelten toimintahäiriöt voidaan jakaa karkeasti kahteen eri tyyppiin:

  1. Nivel toimii puutteellisesti: Sen liike voi olla rajoittunut, liikuttaminen on vaikeaa kivun vuoksi tai toiminnassa esiintyy muita häiriötekijöitä. Nivelen puutteellinen toiminta voi johtua muun muassa kulumisesta, lihaksen jumiutumisesta, vammautumisesta tai vaikkapa leikkausarvesta.
  2. Virheasento eli lukko: Nivel on joutunut johonkin ääriasentoonsa pystymättä enää palaamaan. Tällöin nivel on käytännöllisesti katsottuna liikkumaton. Virheasennot voivat aiheutua vammautumisesta, lihasepätasapainosta, hallitsemattomista ( nopeista ) liikkeistä ja niin edelleen. Nivelen virheasento aiheuttaa niin sanotun apujäykistymisen, jossa lukkiutunutta niveltä ympäröivät lihakset ja nivelsiteet ryhtyvät suojatoimiin kiristymällä voimakkaasti. Näin ne estävät nivelen kaikenlaisen liikuttamisen.

Nivelten toimintahäiriöt aiheuttavat ongelmia paikallisesti häiriöalueella sekä hermoston ja lihastasapainon välityksellä muualla kehossa. Seurauksena on kipuja, tasapainoaistin heikkenemistä ja aineenvaihdunnan häiriöitä.


ORTOPEDISEN OSTEOPATIAN MANIPULAATION PERIAATTEITA


Otteet ovat sellaisia, että aina pystytään määrittelemään tarkasti mihin nikamaan, niveleen tai niiden osaan manipulaation vaikutus kohdistuu.


Samaan paikkaan kohdistuvia otteita on oltava useita erilaisia. Näin pystytään valitsemaan olosuhteiden mukaisesti oikea kulma, suunta, korkeus jne. Olosuhteiden muutokset voivat johtua esimerkiksi asiakkaalla olevista riskitekijöistä.


Manipulaatio tapahtuu aina nivelen fysiologisten ( normaalien ) liikeratojen suuntaisesti. Näin kehon omat, luonnolliset tukirakenteet, kuten nivelsiteet ja lihakset ohjaavat niveltä oikeaan asentoon sekä suojaavat sitä manipulaation aikana.


Manipulaatiossa käytetään yhtäaikaisesti useita eri liikekomponentteja. Tällaisia ovat esimerkiksi taivutukset sivulle tai eteen, veto ja kierto. Näin käytettävän voiman tarve vähenee ja manipulaatiosta saadaan täysin riskitöntä, tehokasta ja miellyttävän tuntuista.


Lisätietoa Ortopedisestä osteopatiasta

http://www.soory.info/